keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Lastenlauluja aikuisen korvin osa 1: Masentunut jänö ja filosofian tohtori

Reipas vuosi sitten, kun poikamme oli vielä ihan vauva, en jaksanut hirvittävästi laulella hänelle varsinaisia lastenlauluja vaan keskityin enemmän muuttelemaan sanoja hittibiiseistä vauvaystävällisemmiksi. Noihin aikoihin meillä raikasi useita kertoja päivässä sellaiset ikivihreät kuin "Vanha vauva hunningolla", "Mitä vauva, mikä boogie?" sekä erityisesti imetystilanteisiin soveltuva "Otetaan ryyppy, huikka, juodaan äitiltä maitoo".

Sittemmin kun nuori herra on alkanut itsekin hyräilemään lauluja, olen siirtänyt biisilistaa enemmän oikeiden lastenlaulujen suuntaan. Tämän hetkisistä ehdoton suosikki (pojalla) on vanha klassikko "Jänis istui maassa".

1.
Jänis istui maassa torkkuen, torkkuen,
mikä sull' on jänönen,
kun et enää hyppele,
hyppää pois, hyppää pois, hyppää pois.

2.
Jänikselle tuli tohtori, tohtori
antoi sille lääkettä,
sekä kylmää käärettä,
käärettä, käärettä, käärettä.

3.
Jänis pisti päänsä pensaaseen.
Jokos terve olet nyt,
lääkkeisihin kyllästyt,
kyllästyt, kyllästyt, kyllästyt.

4.
Jänis pieni puikki pakohon.
Käpälät sen oivat on,
hyppy aivan verraton,
verraton, verraton, verraton.

5.
Varo metsäkoiraa jänönen,
koira siit' on iloinen,
kun et enää hyppele.
Hyppää pois, hyppää pois, hyppää pois.
Lähde Wikiaineisto

Kuvan jänis ei liity tapaukseen. Eikä se ole masentunut.

Eräällä tapahtumaköyhällä automatkalla kolmannen laulukerran jälkeen aloimme mieheni kanssa pohtia varsin aiheellisia kysymyksiä laulun taustoista: Kuka tilasi tohtorin jänölle? Vai oliko tohtori käyskentelemässä metsässä sattumalta? Oliko kyseessä lääketieteen vai filosofian tohtori? Oliko jäniksellä kipeä käpälä vai oliko tämä pää pensaassa kyyhöttävä otus vain masentunut? Ja onko viimeinen säkeistö filosofian tohtorin epätoivoinen yritys maanitella masentunutta pupua vauhtiin pois koirien hampaista?

Jos sinulla on vastaus näihin kysymyksiin, kerro kommentteihin.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Facebook-uudistus sivujen ylläpitäjille

Monta päivää luulin sitä viaksi, kunnes kävi ilmi, että se olikin ominaisuus. Eikä ollut ensimmäinen kerta Facebookin kanssa. Olen elänyt viha-rakkaus-suhteessa kyseisen palvelun kanssa jo pitkään. Mutta jo pelkästään työsyistä en ole voinut tästä palvelusta luopua. Joten tässä toivottavasti myös muille ihmettelijöille hyödyllinen postaus facebookin sivu-uudistuksesta.

Facebook muutti sivujen ("page") ylläpitäjien näkymää osalle käyttäjistä viime viikolla (toisille jo aiemmin ja osalle muutos ei ole tullut vieläkään näkyviin). Itselleni tämä aiheutti harmaita hiuksia juurikin viime viikolla, kun en enää päässyt jakamaan tykkäämieni sivustojen mielenkiintoisia postauksia omalla sivullani feedin kadottua näkyvistä.

Viikonloppuna lepuutin hermoja ja keräsin voimia päästäkseni ongelman kimppuun uudelleen maanantaina. Ja nythän se selvisi. Aiemmin olen päässyt "käyttäytymään sivuna" ("act as page") klikkaamalla Facebook-ikkunan oikeassa ylänurkassa olevaa pientä nuolta ja valitsemalla haluamani sivun, jota ylläpidän. Vaan nytpä näkymä nuolen alla on seuraavanlainen:

Aiemmin tässä luki "Act as Page" nykyään vain Your Pages, joka toimii linkkinä sivulle.
Tuota sivun nimeä klikkaamalla pääsin kyllä hallinnoimalleni sivulle, mutta toimin edelleen omana itsenäni eikä profiilikuvani ja nimeni muuttuneetkaan ylätunnisteessa sivun kuvaksi ja nimeksi kuten aiemmin. Myöskin "etusivu" ("home") vei oman profiilini etusivulle ja näin sieltä kavereideni kuulumiset, vaikka olisin halunnut nähdä sivuni tykkäämien sivujen postaukset.

Edelleen pystyin kuitenkin postata sivuni nimellä. Omalla sivulla ollessani postasin oletuksena sivun nimellä enkä itseni, mutta muilla sivuilla ollessa tämän vaihtoehdoin pystyi valita. Kävin esimerkinomaisesti tykkäämässä toisesta sivusta ja sivuna käyttäytymisen sai valittua kolmesta pisteestä seuraavanlaisesti:

Paina ensin kolmea pistettä ja sitten valikosta "Like as your Page"
Koska tämä toiminto onnistui, ajattelin, että muidenkin toimintojen täytyy löytyä ja jatkoin kaivelua. Ja löysin viimein myös tuon kaipaamani sivutykkäysten feedin. Desktop näkymässä se löytyy profiilikuvan alapuolelta tekstillä "View Pages Feed":
Klikkaamalla View Pages Feed pääsin katsomaan tykkäämieni sivujen postauksia ja jakamaan niitä eteenpäin  kuten aiemminkin
Näillä neuvoilla eteenpäin. Toivottavasti tästä on hyötyä myös muille. Ja pahoitteluni sekalaisesta englanti-suomi-kielestä. En aikoinaan suostunut vaihtamaan Facebookini kieltä suomeksi, koska osa suomennoksista oli tehty vähän sinne päin ja nykyään käytän englanninkielistä versiota lähinnä tottumuksesta. Mutta samat toiminnot löytynee samoilta paikoilta kieliversiosta riippumatta.

Teinpä tuossa samalla blogille facebook-sivun. Käy tykkäämässä, jos tykkäät ;) https://www.facebook.com/digimutsi

maanantai 4. toukokuuta 2015

Junalla 1-vuotiaan kanssa

Koska toiseen mummolaamme on matkaa noin nelisensataa kilometriä, poikamme on tottunut matkustamaan ihan pienestä pitäen. Totta puhuen vauvalle kertyi ensimmäisen vuotensa aikana varmasti enemmän junailukilometrejä kuin itselleni ensimmäisen 18 vuoden aikana. Ensimmäisen pidemmän automatkansa hän teki jo kuukauden iässä, kun matkusti omiin ristiäisiinsä 400 km auton takapenkillä. Siitä lähtien homma on sujunut (enemmän tai vähemmän) vaivattomasti. Tuo ensimmäinen reissu meni yhdellä imetyspysähdyksellä vaikka ajelimme kahdestaan. Näin jälkikäteen ajatellen usko oman jälkikasvun unenlahjoihin oli silloin kyllä todella vahva.

Sittemmin kun poika on vaatinut enemmän liikettä matkan aikana, olen suosiolla siirtynyt junan käyttäjäksi aina kun olemm matkanneet kahdestaan. Juna on näin ei-opiskelijalle ja ei-eläkeläiselle törkeän kallis väline, mutta mukavuudeltaan tällä hetkellä ainut toimiva. InterCity-junien leikkivaunu on ihan ehdoton (ennen se oli ehdoton ei, mutta näin se elämä muuttuu). Ja pendolinossakin matkaaminen on alkanut onnistua.


Tälläkin hetkellä kirjoitan tekstiä pendolinossa pojan nukkuessa rattaissa. Ja iloksenne tai ainakin omaksi ilokseni päätin kirjoittaa pienen vinkkilistan vauvan/taaperon kanssa matkaajalle:
  1. Kun varaat junalippua, ota se vaunusta, johon voit tuoda rattaat mukaan. Intercityssä se on yleensä vaunu 3 tai 4, pendolinossa 2. Ja jos tämä kyseinen vaunu on täynnä, kannattaa kuitenki nousta junaan sen vaunun kohdasta ja etsiä oma paikka myöhemmin.
  2. Liity Veturiin. Jos olet vielä vanhempain- tai hoitovapaalla, matkapäivät on helpompi varata ei-ruuhkaisille päiville, jolloin matkustamaan pääsee hyvällä tuurilla Veturi-tarjouksilla hieman inhimillisempään hintaan.
  3.  Pakkaa yhteen (hoito)laukkuun kaikki lapsen tarvitsemat välineet (vaipat, ruoat yms) sekä omat arvotavarat. Näin voit huoletta jättää repun tms vartioimatta siksi aikaa, kun käyt vaipanvaihdossa. 
  4. Varaa riittävästi leluja, snackseja, tutteja ja muita rauhoittavia juttuja mukaan. Itse pääsen helpolla, koska poika on äärimmäisen kiinnostunut tarroista ja leikkii omilla tarralenkkareillaan vaikka koko matkan, mutta useimmat tarvitsevat enemmänkin virikkeitä.
  5. Jos luotat yhtään lapsesi unenlahjoihin, valitse matkustusajaksi päivä- tai iltauniaika. Näin viihdykettä ei tarvitse keksiä koko matkalle ja saat ehkä itsekin hieman hengähtää.
  6. Vaunuissa, joissa on rattaille paikat, on myös yleensä myös lastenhoitovessa. Näistä usein löytyy myös hoitopöytä ja potta, mikä helpottaa asiointia. Tosin pyörivän yksivuotiaan kakkavaipanvaihto liikkuvassa junassa on silti haaste, en suostu väittämään sitä helpoksi.
  7. Jos itse haluat käydä vessassa, ota vauva mukaan rattaissa (mikäli ne ovat riittävän pienet). Huomattavasti helpompaa, kuin vauvan roikottaminen sylissä samalla kun itse yrität laittaa housuja kiinni yhdellä kädellä (olen kokeillut molemmat tyylit ja suosittelen lämpimästi ensimmäistä).
  8. Syöttäminen käy helpoiten rattaissa. Kokeilin kerran myös ravintolavaunua, koska halusin lämpimän veden vauvan puuroa varten, mutta junassa pelkkä vesikin maksaa ja syöttötuoleja ei ole. Suosittelen siis ennemminkin valmisruokia matkaan. Mieluiten jotain mitä ei tarvitse edes lämmittää.
  9. InterCity on helppo vaunujen kanssa liikkuvalle, koska junaan voi rullata suoraan maatasosta. Mutta älä jätä nopeampaa pendolinoa pelkästään sen takia väliin. Aina löytyy joku avulias sielu, joka auttaa rattaiden kanssa, kertaakaan en ole joutunut jäädä junasta pois sen takia, että en olisi päässyt vaunujen kanssa sisään.
Näillä vinkeillä on junailtu nyt vuoden verran ja matkat tuntuvat vain helpottuvan pojan kasvaessa. 

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Nukkumattia kolkkaamassa: unikoulukokemuksia vuoden ikäisen kanssa

Yritin olla kaukaa viisas (ja läheltä hyvän näköinen), kun en ennen lapsen syntymääkään suureen ääneen huudellut miten "meidän lapsi ei kyllä tule äidin ja isän sängyssä nukkumaan", vaikka itsekseni niin ajattelinkin. Toki imetysaikana vauva oli vieressä usein varsinkin, kun tapanani oli nukahdella vauva kainalossa, mutta sen jälkeen en ole nähnyt siihen mitään hyvää syytä.

Imetyksen loputtua n 7 kk iässä pidimme pojalle ensimmäisen "unikoulun". Tässä tarkoituksena oli yösyömisestä vieroittaminen. Se toimikin mahtavasti ja nopeasti. Tarjosimme pojalle vain vettä pullosta öisin (iltaisin puuroa meni jo niin hyvin, että tiesin ettei poika nälkäänsä herää). Parin yön jälkeen vauva huomasi, että maitoa ei ole tarjolla aka turha herätä.



Tätä autuutta kesti enemmän tai vähemmän viime syksyn ajan. Erinäiset flunssat ja muut epäsäännöllisyydet rikkoivat välillä harmoniaa, mutta pääsääntöisesti tuo elämäni Airam nukkui ihan hyvin. Päiväunien jättäminen yhteen vielä helpotti nukuttamisurakkaa entisestään. Helppo lapsi? Ei, vaan valikoiva muisti. Todellisuudessa tämä päiviemme ilo (öiden kauhu) nukahti kyllä hyvin, mutta heräsi muutaman kerran yössä huutamaan tuttia ja loppujen lopuksi 4-5 aikoihin aamuyöstä vaati päästä viereen nukkumaan. Ja mehän otimme.

Tuo edellä kuvattu järjestely on toiminut perheessämme useamman kuukauden ja toiminut ihan hyvin. Itse jopa olen vähän salaa nauttinut aamuyöt kainalossa tuhisevasta kuolaavasta pikku paketista. Mutta kun kokoa on tullut kuukausien kuluessa lisää ja unet ilmeisesti muuttuneet vauhdikkaammiksi, on järjestelykin alkanut muuttua hankalammaksi. Liian monet uniset, mutta silti yllättävän napakat, potkut kylkeen ja nyrkit silmään saivat meidät jälleen harkitsemaan unikoulua.



Surffailin MML:n sivuille etsimään tietoa unikouluista ja päädyimme soveltamaan Tassu-unikoulua. Nukahtaminen illalla ei meillä vieläkään ollut ongelma vaan tämä aamuyön herääminen ja viereen pyytäminen. Ensimmäiset kaksi yötä oli äidin näkökulmasta kamalia, kun poika ei millään olisi halunnut jäädä omaan sänkyynsä aamuyön herätyksen jälkeen. Onneksi tätä "koulutusta" ei tarvinnut toteuttaa yksin vaan taaaperon päättäväisempi isä pysyi lujana ja sai huutavan lapsen molempina öinä rauhoittumaan sänkyynsä ja nukahtamaan sinne. Kuten kappaleen alussa kirjoitin, nimenomaan "sovelsimme" Tassu-unikoulua. Ohjeissahan lukee, että lapsi ei saa nukahtaa paijaukseen, mutta aamuyön hämärinä tunteina mikä tahansa nukahtaminen mikä ei tapahtunut kainalossa tuntui hyvältä idealta. Annoimme lapsen siis nukahtaa käsi kyljellä nuo ensimmäiset yöt. EDIT: unikoulun varsinaisen toteuttajan mukaan "tassuttelu" oli enemmänkin paikallaan pitelyä kuin silitystä, mutta ilman kainaloa kuitenkin selvittiin. Olenkin aina ihmetellyt, että millainen vauva oikeasti lakkaa itkemästä pelkällä silityksellä.

Meillä tämä toimi. Joka yö nukahtaminen on ollut hieman helpompaa ja noin viikon jälkeen aamuyölläkään ei ole enää vaadittu viereen jäämistä ja silittelyä vaan pelkkä tutin etsiminen on riittänyt. Yöheräämisistä ei olla täysin päästy eroon (paitsi minä, joka olen sikeäunisempi), vaan 1-2 kertaa yössä isä käy edelleen viemässä  tutin suuhun, mutta ero aiempaan on huima.

Sanoisin siis, että kannatti. Kaikki kolme nukkuvat paremmin tämän unikoulun jälkeen. Itkevää lasta on ikävä kuunnella, mutta toisaalta noiden parin yön sydäntä särkevien itkujen jälkeen pojankin yöitkut ovat jääneet lähes kokonaan pois.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Vauvakuumelääke

Lähipiiriin on tulossa vauvoja. Ja vauvakuume on tämän ikäisillä valitettavasti pahuksen tarttuvaa. Joten lähdetäänkö matkalle muistojen polkua pitkin raskaus- ja pikkuvauva-aikaan. Jos olet raskaana, lopeta lukeminen tähän. Teksti on tarkoituksella negatiivinen vauvakuumelääke. Kirjoitan sitten joskus toiste niistä hyvistä puolista.

Se alkuraskauden pahoinvointi, joka ei tiennyt, että sen pitäisi olla vain aamupahoinvointia. Pahoinvointi, joka kesti kuvotuksena työpäivän, jatkoi kuolettavalla väsymyksellä iltapäivän huipentuen vilunväristyksien tahdittamaan iltaan. Sitä minulla ei ole ikävä.

Se viiltävä pistos alavatsassa, kun yritit kiirehtiä aamulla junalle. Se joka sai sinut hidastamaan tahtia niin, että rollaattorit vilahtivat ohi niin, ettet ehtinyt Eslaa sanoa. Sitäkään ei ole ikävä.

Se puolimakaava istuma-asento, jossa viihdyit monta viikkoa synnytyksen jälkeen tasapainoillen vuoroin vasemmalla, vuoroin oikealla kankulla muiden istuessa. Sitä ei todellakaan ole ikävä.

Se ajatus illalla monen viikon ajan synnytyksen jälkeen, kun mietit mitä järkeä on edes yrittää nukahtaa, kun kohta kuitenkin taas herätään. Se miten suosikkiajastasi, nukkumaan menemisestä, vietiin ilo pois. En ikävöi sitäkään.



Josko näillä kuume laskisi? Kerrohan kommentteihin mikä on sinun inhokkisi samalta ajalta.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Etäisovanhemman työvälineet osa 1

Asuuko mummo 1000 kilometrin päässä? Olisiko silti mukavaa, että lapset ei unohda miltä mummo näyttää ja kuulostaa? Ei hätää, teknologia pelastaa!

Isovanhempia löytyy tällä hetkellä laidasta laitaan. Osa on joutunut tai saanut (näkökulmasta riippuen) tutustua tietokoneisiin töidensä kautta, osa on vältellyt kaikkea digitaalista kuin ruttoa.

Pankkipalveluita saa kokoajan suurenevaa maksua vastaan vielä joistain konttoreistakin, mutta trendi tuntuu olevan pakottaa  ohjata myös vanhuksia käyttämään enemmän palveluita netin kautta. Itseni kaltaiselle käyttäjälle tämä on pelkästään positiivinen asia. Mitä enemmän eri palveluita käytetään netin kautta, sitä enemmän nämä palveluitaan netin kautta tuottavat organisaatiot joutuvat panostamaan käyttöliittymään ja sujuvuuteen.

Meinasin eksyä aiheesta, palataan kuitenkin näihin isovanhempiin. Vielä löytyy tällaisia henkilöitä, jotka eivät käytä internetiä lainkaan. Otin henkilökohtaiseksi missiokseni käännyttää yhden tällaisen henkilön. Kutsutaan häntä vaikka mummaksi. Mumma ei ole eläissään käyttänyt tietokonetta. Teknologiset taidot rajoittuu tekstiviestin kirjoittamiseen, mutta siihenkin ilman välimerkkejä. Käännytyksen (jossa käytettiin härkisti hyväksi kaukana asuvaa yksivuotiasta tähtisilmää) tuloksena sain mumman ostamaan itselleen tabletin. Tänään onkin sitten harjoiteltu Skype-puheluita huoneen toiselta puoleta toiselle puolelle. Hurjana tavoitteena on, että nämä puhelut saataisiin toimimaan myöhemmin myös hieman pidemmällä välimatkalla.


Jos samanlainen käännytys on ajankohtainen, tässä oman kokemuksen kautta hankittu vinkkilista:

  1. Anna teknologiavastaisen henkilön kuvitella, että tablettiin/tietokoneeseen tms. tutustuminen on hänen oma ideansa herättämällä mielenkiinto salaa. Meillä tämä toimi niin, että soittelin mummolassa skype-puheluita sukulaisille ja mumma kävi vain vieressä katsomassa.
  2. Aloita mahdollisimman yksinkertaisilla tehtävillä, että onnistumisen tunteita tulee. Me päätimme hommata tabletin, jolloin esim. tietokoneella normaalisti tehtävää käynnistystä ei tarvinnut opetella lainkaan.
  3. Opettele yksi asia kerrallaan. Jos ihminen ei ole koskaan edes kirjoittanut tietokoneella, pelkästään näppäimistön opettelu, välilyönnin löytäminen ja isojen kirjainten etsiminen käy työstä.
  4. Kirjoittele paljon ohjeita ylös. 
Palaan ruudun ääreen kertomaan myöhemmin miten ensimmäiset Skype-puhelut todellisuudessa sitten toimivat.



perjantai 10. huhtikuuta 2015

Olen yksivuotias - olen hurmaava

Olen yksivuotias ja minä:
  • rakastan kiipeilyä. Toistaiseksi olen valloittanut jo mount Sofan (0,7 m merenpinnan yläpuolella), mount jalkapallin (0,4 m merenpinnan yläpuolella) ja mount liukumäen (1,4 m merenpinnan yläpuolella). Jonain päivänä opettelen ehkä myös laskeutumaan itse alas.
  • tykkään antaa pusuja. Mitä märempi sen parempi. Ja mitä isommalla suu on pusua annettaessa, sitä parempi. Näin ainakin olen päätellyt äitin reaktioista.
  • ilmoitan kakan tulosta jälkikäteen tekemällä tuoksuvia ohiajoja äitin vierestä. Jos asia ei tällä mene perille, annan pitkän halin ja vain odotan asiani huomioimista.
    Mulla on sulle lahja... Kurkkaa vaippaan jos uskallat.
  • tykkään laittaa pottaan istuessani mm. leluja, tutteja, äitin sukkia sekä omia käsiä
  • en pidä sukista jalassa. En ymmärrä miksi kukaan haluaisi vangita ja piilottaa minun söpöt pulskat jalkateräni ja varpaani. Sukat suussa sen sijaan maistuvat hyvältä.
  • rakastan astianpesukonetta ja pyykinpesukonetta. Tai oikeastaan kaikkea missä on nappuloita ja valoja. Ne on mun juttu.
  • tykkään syödä juttuja. Lempiruokiani ovat kasviskeitto, näkkäri, sukat, pannukakut, hiekka, banaani, junan seinä, mannapuuro, perunamuusi ja kivet.
  • pidän vessassa käyntejä sosiaalisina tapahtumina. Niin omiani, kuin äitin ja isänkin.
Mistäs sinä tykkäät?